Olemme koko perhe viettäneet elämämme ekat tokoiluhetket! Lasten kanssa otettiin koirat ja mentiin läheiselle lätkäkaukalolle, joka sattuneesta syystä EI ole tällä hetkellä käytössä…. 
Tämä eka tokoilu oli hyvin ihmisystävällistä mallia, ja kesti vain varttitunnin. Kertulle jäi kyllä niin kova kutina, että pakkohan se on mennä uudestaankin! Se on osoittanut erityistä intoa noutamiseen (huom. yläkertamme! 
) ja se juoksi pallon perässä ihan himona, ja kiikutti sitä milloin kenellekin. Otin käyttöön ja yritin opettaa itselleni kolme sanaa oikeaan aikaan: “pallo”, “irti” ja “hypi”. Toinen selvä taipumus Kertulla on takajaloilla seisominen ja pomppiminen, joten pallon perässä oli hauska tehdä sitäkin ja samalla tuo sana otettiin “koulutusohjelmaan”, kröhöm…
Se muuten tuli huomattua, että Kepalla meinasi mennä pönttö sekaisin, kun se hokas että joku muu kuin minä talutti, vaikka mä kävelin ihan vieressä! Siinä meinas mennä sekasin Kertun jalat ja minunkin jossain vaiheessa. 
” , mutta paksun nahkan alta pilkottikin oikea mamman pikku mussukka! 
Ja nimenomaan mamman mussukka, vaikka hän armollisesti antoi munkin vähän kyhnyttää kun itse oli emännän sylissä… Välittömästi kyllä tuli syvä kurkkuäänne, kun neiti kyllästyi! Mutta kaikenkaikkiaan Pepe on takuuvarmasti tunteita herättävä otus ja sanoisin, että kovan kuoren alla piilee ältsin symppis persoona! 
